Muistisairauden alkaessa ihmisen luonteeseen ja käyttäytymiseen tulee usein radikaaleja muutoksia, jotka saattavat järkyttää läheisiä ja omaisia. Esimerkiksi aiemmin kiltti ja siisti läheinen voikin muuttua kiukkuiseksi ja epäsiistiksi.
Kyseessä saattaa olla otsalohkodementia. Sen yleisiin oireisiin kuuluu käytöksen muutokset, äkkinäiset räjähdykset, päihteiden käyttö, holtiton käytös, apaattisuus tai tilanteeseen sopimaton käytös. Pelkkien yksittäisten käytöksen muutosten ei voi olettaa johtuvan kyseisestä sairaudesta, siksi lääkärin tulee tehdä kuvantamisten avulla diagnoosi.
Läheisen aggressiivisuus on aina pelottava kokemus, tapahtuu se missä elämän vaiheessa tahansa. Väkivaltaa ei tule sietää missään muodossa.
Aina sekavuuden taustalla ei ole muistisairaus. Vanhuksilla varsinkin naisilla on taipumusta hygienian vähyydestä aiheutunut virtsatieinfektio, joka useimmiten on äkillisesti alkaneen sekavuuden syy. Virtsatieinfektio ei välttämättä oireile ja voi aiheuttaa oireena jalkojen kantamattomuutta ja sekavuutta, jotka ovat yleisin päivystykseen tulon syy. Infektiosta aiheutunut sekavuus on helposti hoidettavissa, mutta uusiutuu herkästi.
Sekavuuden taustalla voi myös olla kipu, jota vanhus ei osaa ilmaista. Sekavuuden syy tulee aina selvittää, syitä tälle uudelle oireelle voi olla monia.
Ammatissani olen tottunut näkemään väkivaltaa. Pitkän työkokemukseni avulla olen oppinut miten potilaita pystyy hillitsemään. Toisinaan eivät ammattitutkinnossani saadut opit toimi.
Omaiset voivat kokea kotioloissa omaisen aggressiivisuuden pelottavaksi ja vaikeaksi. Hoidin vuosia sitten vanhusta ja hän oli joka yö menossa kotiin. Siirsin hänen sängyn tyhjään hoitajien kansliaan ja menin itse samaan tilaan tietokoneelle tekemään töitä. Puolen tunnin kuluttua hän pyysi saada nukkua rauhassa. Minä poistuin toiseen kansliaan ja hän nukkui rauhallisesti aamuun asti, kun normaalisti hän olisi vaeltanut pitkin käytäviä. Muistisairas yleensä kokee vieraassa paikassa ollessaan, että hän on matkalla. Joskus koen parhaaksi myötäillä tätä tunnetta ja tilaa, kuitenkaan valehtelematta. Myönnyttelen asioita esim. sanomalla "Mennäänkö nukkumaan ja herätään sitten kun laiva on satamassa. Päästään sitten valmiiseen pöytään."
Monet vanhukset myös kyselevät pienten jo aikustuneiden lastensa perään. Tällaisessa tilanteessa on vain vastattava, että "Lapsenne ovat jo nukkumassa ja heillä on kaikki kunnossa." Tilanne vain kärjistyy, jos alkaa inttämään, että potilaan puhe ei ole totuudenmukaista. Vanhus, joka elää nuoruuttaan ja kokee tulleensa juuri vanhemmaksi, voi ahdistua entisestään ja tällöin tilanteessa ei auta muu kuin antaa rauhoittavia lääkkeitä.
Rauhottavien lääkkeiden vaikutus kuitenkin kestää seuraavaan päivään ja tämä lisää sekavuuden ja ahdistuneisuuden kierrettä. Sekavuus lisää kaatumisriskiä ja turvallinen hoito kotona voi olla vaarassa. Kaatumisriskin ollessa tiedossa, voi aina kokeilla lonkkahousuja, jotka suojaavat lonkka luita murtumiselta kaatuessa. Joskus lisääntynyt sekavuus on syy, ettei omaista voida turvallisesti hoitaa kotona.
Muistisairaat ovat yleensä hyvin herkkiä kosketukselle ja säikähtävät hyvin herkästi. Heillä saattaa olla kuulon kanssa ongelmia ja he eivät välttämättä kuule hoitajan läsnäoloa. Varovasti lähestyminen ja hymyileminen yleensä rikkoo hämmennyksen. Pitkälle edenneen muistisairaan hoidoissa tulee hänen asentoon kiinnittää erityistä huomiota, ettei potilas väännä sormia nurin tai takerru vaatteisiin.
Ennen hoitotoimia on hyvä lähestyä rauhallisesti ja kertoa lyhytsanaisesti mitä on tekemässä. Rauhallinen ja kevyt kosketus olkapäästä rauhoittaa ja on merkkinä lähestymisestä. Peitto on hyvä kääntää jalkopäästä rinnalle. Potilasta ei paljasteta enempää kuin on tarve. Peiton helma soveltuu myös ns. hämäämiseen, sillä usein muistisairas ihminen näpertää sormilla kaikkea mikä käsiin osuu. Peiton nostaminen vatsan päälle yleensä auttaa parhaiten, tällöin hän näpertää peiton reunaa eikä tunne itseään niin paljaaksi. Sormien ja raajojen pitäminen paikallaan on joskus haasteellista.
Olen huomannut, että myös vaipanvaihtotilanteessa takertuvalle potilaalle kannattaa antaa jotakin näperrettävää, näin hän ei ensimmäisenä tartu peukaloon ja käännä sitä ympäri. (Käypähoito.fi)
Mukavaa loppuviikkoa lukijoilleni.
Terkuin, Sanna